Ihmissuhteet on vaikeita. Ne on ihan kamalia! Kuitenkaan ilman niitä ei voi elää.. Se tunne kun oot riidoissa sun parhaan kaverin kanssa tai se, kun eroat kumppanista. Tuntuu että koko maailman romahtaa, eikä se pelkästään aina jää siihen tunteeseen, tietyissä tapauksissa se voi oikeasti romahtaakin. Mulla kävi niin. MIKSI. Miks kaiken kauniin pitää kadota, ilman että siihen on ees kunnollista syytä. Oon ollu aivan hukassa, ihan kuin joku muu ohjais mua, hengittäis mun puolesta ja liikuttelis mua. Juuri nyt, mut pystyy taivuttaan ihan mihin vaan ja yllyttään jos sen haluaa tehä. Mua ei oo. Mut on pilattu. Taas.
Ihmisiin ei voi luottaa, ei keneenkään. Kuin yleisiä esimerkiksi avioliittopetokset on! Siis sitä ei ees tajua, ennenkuin sellanen tapahtuu lähipiirissä. Ne on niin ARKIPÄIVÄÄ! Miten ihminen voi olla niin hirvee olento…miten… en voi tajuta. Miksi joku haluaa hajottaa oman perheen ja kaiken mikä sille on rakkainta, ainakin joskus ollut..
Olisi niin paljon kysymyksiä, tahtois vastauksia.. Mistä niitä voi saada, kuka niihin vastaa? Ei kukaan, ei yhtään kukaan.
Menkää joskus aurinkoisena päivänä istuun puiston penkille, kattokaa maailmaa ja miettikää, minkälainen se on. Miettikää niitä ihmisiä, niiden elämiä, kaikkea. Se sattuu.
