Ihminen on oikeestaan loppupeleissä varmaan ihan hyvätahtonen. Tietty jos on mieleltään sairas tms. niin sillon sitä ei voi ehkä niin ajatella. Oon miettiny että niitä pahoja tekoja tehdään usein painostuksen takia, tai sit sen että sillä tavottais jälkikäteen jotain hyvää. Ja jos nyt ajattelee pahoja tekoja ihan pienemmäSsä mittakaavassa, nin esimerkiksi valehtelu. Yleesä sillä haluaa tavoittaa jotain hyvää. Ei kukaan ajttele valehdellessaan että haluais sille toiselle pahaa. Totuus sattuu, niihä se menee. Juuri sen takia mulle itselle se totuudenkertominen on joskus ihan tosi vaikeaa ja uskoisin että näin on myös usealla muulla.
Oon viettny nyt viikon sairaalassa kun olen ollut kipeänä. Kuolema on siellä melko lähellä, sen oikeen tuntee. Olin vielä kirurgisella puolella jonne mm. tuotiin useat tosi pahasti loukkaantuneet ja päivystävät kirurgit joutu siltä seisomalta lähteen leikkaussaliin niitä pelastan. Miten arvokasta työtä. Pelastaa ihmishenkiä. Toivon aina sydämestäni että ne tekee sitä auttamisenhalusta eikä rahasta.
Kuitenkin ajattelen, että kaikki työ on arvokasta. Ilman siivoajia me valitettas paskasuudesta, ilman rekkakuskeja meidän kaupoissa ei ois ruokaa jne jne. Tää lista ois loputon.
Arvostakaa ihmiset toisianne niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.
